Runo äitipuolen elämästä

Täällä voit julkaista runoja, lukea muiden runoja sekä antaa ja saada palautetta.

Runo äitipuolen elämästä

ViestiKirjoittaja piriitta » To Maalis 16, 2017 1:33 pm

Taakka hartioillani
ennen kuin ehdin ”tahdon” sanoa.
Äitipuoli
– paha tietenkin.
Satua se, että hyvä.
Pahan äitipuolen tarina vuosisatainen,
perintömantteli tuleville sielunsiskoille.
Ei se suojannut kiviltä,
joista ensimmäiset, itseheittämäni
kasaksi kasvoivat.
Heittäjiä löytyi muitakin,
syyttömiä,
oman elämänsä taitajia
kysymättä miksi ja miten.

Sielussa kylmä
ja epäonnistumisen kuilu syvä.
Tahto ei riittänyt riippusillan tarpeiksi.
Tarvittiin kasvu ja oivallus,
päätös olla juoksematta pakoon,
ojennetut kädet.

Rikkinäisinä yhdessä kivet kerättiin.
Ymmärryksestä silta rakennettiin.
Syyttömäksi julistettiin.
Manttelin paino poissa.
Äitipuolen lämmin viitta
tänään totta.
piriitta
 
Viestit: 5
Liittynyt: Ti Helmi 14, 2017 10:12 am

Paluu Runous

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron